Toshitsugu Takamatsu syntyi 10 maaliskuuta, 1887 Akashin kaupungissa Hyogo’n läänissä nimellä Hisatsugu Takamatsu ja oli Iseläisen Hosokubin linnan Daimyon (feodaali -lääninherra) jälkeläinen.

Myöhemmin hän vaihtoi nimensä Toshitsuguksi joka kirjoitetaan samalla kanjilla, mutta äännetään eri tavalla. Hänen isänsä Yasaburo (tunnetaan myös nimellä Gishin) Takamatsu omisti tulitikkutehtaan Kobessa.
Hänen äitinsä oli nimeltään Fushi, ja hän oli yksi yhdeksästä vaimosta jonka kanssa hänen isänsä oli naimisissa elämänsä aikana. Nuori Takamatsu vietti lapsuudessaan suurimman osan ajastaan isovanhempiensa luona, jotka myöskin huolehtivat hänestä. Hänen isoisänsä oli nimeltään Toda Shinryuken Masamitsu, kiropraktikkoklinikan omistaja Kobesta ja Shinden Fudo ryu:n soke. Hän oli samurai-sukua ja hänen esi-isänsä olivat opettaneet Ninjutsua. Tämä oli tietysti suuri salaisuus, joka tuli julki vasta Takamatsun kuoleman jälkeen. Hänen isoisänsä oli viimeinen Toda suvussa joka peri perheen salatun Togakure ryu -Ninpo:n.

Nuori Takamatsu, jota kutsuttiin myös nimellä Jutaro, oli lapsena hyvin heikko ja ujo. Häntä kiusattiin koulussa ja nimitettiin ”itkupilliksi”. Hänen isänsä halusi Toshitsugun menevän armeijaan heti kun vain ikä sallisi. Yasaburo ajatteli että tekisi pojalle hyvää jos hän alkaisi harrastamaan Budoa, mikä kohentaisi hänen itsetuntoaan ja lihaksiaan. Näin yhdeksän -vuotias Toshitsugu ensi kertaa pääsi tutustumaan isoisänsä kouluun ja Shinden Fudo ryu:un. Jutaro rupesi käymään koulun jälkeen siellä säännöllisesti, vaikkakin hänelle alettiin opettaa itse lajia vasta ensimmäisen vuoden jälkeen, sinne saakka hän joutui toimimaan muiden ”heittopussina”. Siitä huolimatta hän palasi harjoituksiin joka päivä. Vasta kun vuosi oli kulunut, hän sai tehdä ensimmäisen tekniikan.

Noihin aikoihin oli tapana että vanhemmat oppilaat opettivat aloittelijoita, mutta itse Toda alkoi toimimaan Takamatsun opettajana. Kaksitoista -vuotiaana hän otti randoria (harjoitusottelu) vanhempien oppilaiden kanssa ja kukaan ei kyennyt enää kukistamaan häntä. Näin 'itkupillistä' tuli 'pikku paholainen', Kotengu. Jo 13 -vuotiaana hän sai Menkyo Kaidenin Shinden Fudo ryu:un isoisältään. Shinden Fudo ryu:n jälkeen, Toda opetti hänelle myös Koto ryu:n, Gyokko ryu:n, Gyokushin ryu:n, Kumogakure ryu:n ja Togakure ryu:n. Noihin aikoihin Takamatsu ei juurikaan ollut kiinnostunut Togakure ryu:sta. Kolmantena harjoitteluvuotenaan Todan kanssa Takamatsun isä lähetti hänet Koben Englantilaiseen kouluun jolloin hän tapasi Mizuta Yoshitaru Tadafusan, joka opetti Takagi Yoshin ryu:ta. Takamatsu harjoitteli säännöllisesti hänen kanssaan ja sai 17 -vuotiaana Menkyo Kaiden:in. Tuolloin oli monasti tapana antaa Menkyo Kaiden, vaikka oppilas ei olisikaan ollut vielä aivan valmis (Sakizuke). Tämä motivoi oppilaan harjoittelemaan entistäkin kovemmin. Vaikka Takamatsu harjoittelikin lähes taukoamatta ja oli jo saanut Menkyo:n ("lisenssin") Shinden Fudo Ryu:un, palasi hän aina tilaisuuden tullen harjoittelemaan Toda sensein luo. Samoihin aikoihin Takamatsun isä palkkasi henkivartijakseen miehen nimeltä Ishitani Matsutaro Takekage joka oli tunnettu läpi Japanin taistelutaidoistaan. Häneltä Takamatsun oli tilaisuus oppia Kuki Happo Biken no jutsu. Samoin monenlaista Ninpo:a ja myös Hon Tai Yoshin ryu:ta, Gikan ryu:ta ja Shinden Muso ryu:ta. Ishitani oli Soke kaikissa niistä.

Kaksikymmentä -vuotiaana (1909) Takamatsulta evättiin paikka Japanin armeijassa, syynä oli eräs musashi ryu:n harrastajan kanssa käyty ottelu, jossa hänen korvansa vaurioitui. Tästä syystä hän lopetti työskentelyn isänsä tehtaassa ja lähti Kiinaan, missä hän halusi testata taitojaan. Kiinaan tie kulki Korean kautta, missä hänen kerrotaan tavanneen mm. Kim Kei Mei, jolta Takamatsu opiskeli paikallisia taistelumenetelmiä. Myöhemmin hän hallitsi 18 eri korealaista ja kiinalaista tyyliä. Oltuaan matkalla reilun vuoden Takamatsu (21v) sairastui keuhkosairauteen ja hänen täytyi palata kotiin. Lääkärin diagnoosi oli lohduton. Isoäitinsä luokse majoittunut Toshitsugu päätti siirtyä vuorille perheen sisäisten ristiriitojen vuoksi. Takamatsu vietti näillä vuorilla vuoden, jossa häntä auttoi parantumaan Yamabushi (vuoristo mystikko).

Parannuttuaan hän palasi Kiinaan, jossa hänen taitonsa todella punnittiin. Tällä kertaa hän joutui lukuisiin otteluihin, joista vain seitsemän oli kilpailuluontoisia. Taistelut elämästä ja kuolemasta olivat seurausta Takamatsun kasvaneesta maineesta, joka suuresti ärsytti paikallisia taistelijoita. Noissa taisteluissa hän myös menetti toisen silmänsä.

Takamatsun ollessa 26 -vuotias, Shorinji Kung Fu -mestari nimeltä Choshiryu haastoi hänet otteluun. Vaikka hän oli kahdesti kieltäytynyt ottelusta, Toshitsugu joutui myöhemmin hyväksymään haasteen, jottei loukkaisi haastajan kunniaa. Choshiryu oli suurempikokoinen, voimakkaampi ja paljon pitempi kun Takamatsu. Kun tuomari vihdoin käynnisti ottelun kumpikaan ei epäröinyt. Choshiryu hyökkäsi lyönnein ja potkuin Takamatsun kimppuun, joka puolusti sekä vastasi omilla hyökkäyksillä. Ottelu oli hyvin tasaväkinen ja pitkä. Viimein suurempikokoinen Choshiryu rupesi väsymään ja juuri kun Takamatsu oli lyömässä hengästyneen vastustajansa tuomari keskeytti ottelun. Myöhemmin Takamatsusta ja Choshiryusta tuli hyvät ystävykset.

Manchuriassa ollessaan Takamatsu ystävystyi myös Kiinan viimeisen keisarin kanssa. Näihin aikoihin Takamatsu sai kutsumanimen Moko no Tora (Mongolian Tiikeri). Elannokseen hän rupesi opettamaan taistelulajeja eri puolilla Kiinaa, jossa parhaimmillaan hänellä oli n.800 oppilasta. Yleensä hän opetti noin 80 oppilasta päivässä. Tämä takasi hänelle varsin hyvän toimeentulon.

Kerran matkustaessaan vuoristoisella alueella, joutui Takamatsu maantierosvojen kohteeksi. Yksi rosvoista tarttui häntä takaa päin vyötäröstä. Yllättäen voro huudahti ja päästi otteensa irti, pudoten samalla maahan kasvojaan pidellen. Myöhemmin Takamatsu kertoi ettei hän edes ollut huomannut mitä oli tehnyt tälle ryövärille, mutta oli tuntenut jotakin märkää ja lämmintä käsissään. Kunnes oivalsi että oli poiminut tältä silmän käteensä.

Takamatsu palasi kotiin vuonna 1919 vietettyään Kiinassa kymmenen vuotta. Kaikki em. tapahtui ennen hänen kolmatta kymmentä ikävuottaan.

Palattuaan Japaniin hän perusti Nippon Minkoku Seinen Botoku Kai (Japanilainen taistelulajien organisaatio) ja liittyi lähellä Kiotoa olevaan Tendai -luostariin joka sijaitsee Hiei -vuorella ja ryhtyi siellä munkiksi. Myöhemmin hänestä tuli luostarin edustaja. Tällä tavoin hän yritti karistaa nuoruutensa syntejä. Hän oli naimisissa Tane Takamatsun (omaa sukua Uno) kanssa, joka oli syntynyt 1896 Hirakatan aleella. Takamatsuilla ei ollut omia jälkeläisiä, joten he adoptoivat kaksi tytärtä. Takamatsu opetti myös Japanissa, vaikkakin hän oli ainoastaan tunnettu Kukishinden ryu jutaijutsu:n ja bo:n mestarina. Hänen kouluaan kutsuttiin Sukisha Dojoksi (paikka jossa ihmiset nauttivat taistelutaitojen harjoittelusta). Takamatsun oppilaita olivat mm. Koba Koshiro, Sato Kimbei, Hanaoka Nangaku, Ueno Takashi, Takeuchi Kikakusai, Kimura Masaharu, Fukumoto Yoshio, Akimoto Fumio.

Hänen viimeisin oppilaansa oli Masaaki Hatsumi, josta tuli hänen lopunelämänsä ainoa oppilas. Hän myös oli se, joka peri Takamatsun perinteet. Hatsumi aloitti Takamatsun opissa 1957. Takamatsu opetti hänelle sellaisia asioita mitä ei vielä ollut opettanut kenellekään aikaisemmin. Vuosi ennen kuolemaansa Takamatsu sanoi Hatsumille, että hän on opettanut Hatsumille kaiken minkä tietää ja on maksanut Toda Senseille, Ishuitani Senseille ja Mizuta Senseille takaisin kaiken sen hyväntahtoisuuden minkä itse oli kokenut. Hatsumille oli jo tuolloin annettu titteli Soke, mutta silti hän jatkoi vierailujaan Takamatsun luo. Toshitsugu Takamatsu kuoli 2 huhtikuuta, 1972. Hänet haudattiin Kumedran hautuumaalle Naraan. Hän oli suuri mies ja elävä esimerkki todellisesta taistelulajien harjoittajasta (Bujin).

Yhdeksän traditiota.